Minä en ole koskaan oppinut kirjoittamaan lyriikkaa. Kuitenkin lyriikan opettaminen on hauskaa ja oppilaatkin innostuvat siitä. Tunneilla olen pyrkinyt madaltamaan kynnystä, olen kertonut, että lyriikkaa on monenlaista. Jokainen voi kokeilla ja onnistua.
Ehkä lyriikan kirjoittamista rajoittaa tehokkaimmin siihen liittyvät ennakkoluulot. Ajatellaan, että lyriikan täytyy olla jotain todella korkealentoista ja vaikeatajuista ollakseen oikeaa runoutta.
Tätä myyttiä haluan olla romuttamassa, mutta silti tunnen eniten kauhua juuri silloin, kun minun pitäisi näpytellä runo. Ehkä pitäisi ottaa oppia Aila Meriluodosta, ja kirjoittaa runoja ainoastaan lyijykynällä, ja vieläpä niin epäselvästi, että niistä ei saa edes itse selvää jälkikäteen.
Runo on usein myös hyvin henkilökohtainen, ehkäpä jopa liian henkilökohtainen, että sitä uskaltaa antaa muiden luettavaksi. Nämä ensimmäiset yritelmäni ovat juuri sellaisia, ne liittyvät omiin kipeisiin kokemuksiini, eivätkä ne välttämättä aukene muille. Ja juuri siksi haluan työstää niitä edelleen.
